Ytyn sukukokous

Taku-veli, Alli-äiti, Myrre-isä, Kiista-sisko ja Yty.

Kuva: Taina Westerholm

Viime viikonlopun vietimme ruotsalaistokon parissa: Ytyn isän omistaja Inge Pihlström tuli kouluttamaan Myrren jälkikasvua Suomeen. :) Myrre on kisannut pitkän tokouran kotimaassaan, ja sillä on yli 30 ykköstulosta erikoisvoittajaluokasta (elitklass). Lisäksi se kisaa PK-puolella. Oli vallan mielenkiintoista päästä viimeinkin tutustumaan Ytyn isään!

Alli ja Myrre lapsineen ja lapsenlapsineen: Sonja & Taku, Kaisa & Alli, Inge & Myrre, Taina & Maus ja Kiista, Eeva & Yty, Jari & Ralli, Outi & Valo.

Myrren profiili =)

Lauantaina valitsimme treenattaviksi liikkeiksi seuraamisen, jäävät ja luoksetulon. Sunnuntaina hioimme ruudun alku- ja loppuosaa, kaukokäskyjä ja hyppynoutoa. Lisäksi molempina päivinä tehtiin ryhmäliikkeet. Isoin oivallus oli se, kuinka hurjan moneen liikkeeseen heijastuu Ytyn aavistuksen ylikompensoiva perusasento. Se vaikuttaa paikalla istumiseen (etutassujen liikuttaminen) ja makaamiseen (vino asento), jääviin liikkeisiin (vinotus), kaukokäskyihin (sivuliikkumisen tarve) ja tietysti seuraamiseen. Vinotus on niin vähäinen, etten itse sitä näe vaan treenaaminen vaatii mielellään kaverin avuksi. Ja sitten mulla on yksi kikka kolmonen tähän, joka mahdollistaa yksintreeninkin, tätä Inge piti mahdollisesti ihan toimivana, mutta siitä toisen kerran. Lisäksi Inge korosti kovasti treenien variointia ja älytehtävien järjestämistä koiralle, jotta samojen liikkeiden treenaaminen pitkän uran ajan olisi motivoivaa sekä koiralle että ohjaajalle. ;)

Työn, fysioterapian ja koiratreenien yhdistäminen on tehnyt syksyn alusta niin hektisen, etten ole ehtinyt -enkä halunnut- blogia päivittää. Oman toipumiseni kannalta ei ole järkevää käyttää vapaahetkiä paikallaan tietokoneen ääressä. Sama linja jatkunee edelleen. Treenattu ollaan silti hyvinkin aktiivisesti. Sekä Yty että Nooti kävivät jo yhden Hilskan Kaisan tokokurssin ja nyt on alkanut jo toinen. Treenikavereitakin on löytynyt omaan treeniin aika kivasti. :) Kaisan tokokurssin lisäksi olen ilmoittanut molemmat koirat nyt myös toiselle tokokurssille, joten ainakin kaksi päivää viikossa on taattua treeniapua luvassa. :)

Nono on saanut viettää aika vapaata pennunelämää, mutta siinä ohella on kyllä kehittynytkin jo monessa teemassa. Perusasentoa se osaa tarjota hyvällä pyllynpyöräytyksellä, maahanmeno alkaa onnistua ilman käsiapua, noutokapula nostetaan jo käteen asti jne. Pääasia on ollut kuitenkin opettaa pennulle, että oppiminen on hauskaa -ei sillä niin väliä, mitä opetellaan. Saalisvietin vahvistamista ollaan tehty myös säännöllisesti mallioppimisen kautta.

Kesän tärkeintä antia on kuitenkin ollut kaikenlainen leikkiminen!

Vesileikkejä oman perheen kesken: yhteistuumin se onnistuu!

Pentuleikkejä: Alalaurin Katjan lauma (Katja, Mika, Samu, Milo-borderi, Koko-länderi ja Sisi-länderi) kyläili meillä PM-viikonlopun ajan ja pentuset pitivät hauskaa! Sisillä ja Nootilla ikäeroa vain yksi päivä. :)