Myfki on poissa. Jäljellä on suuri tyhjyys, ikävä ja suru. Myfki oli elämämme ilo: aina niin eloisa, tulinen, äänekäs, leikkisä -salamana mukana missä tahansa touhussa. Perheemme arki hiljenee nyt sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti. Muistan, kun mietimme Roopen kanssa Myfkin ollessa nuori, että millainen mummokoira tuosta hulivilistä tuleekaan -mutta samanlaisena sähikäisenä se säilyi loppuun asti. Emme olisi arvanneet, mitä viikonloppu tuo tullessaan kun Yty ja Myfki leikkivät hippaa lumisessa metsässä perjantaina. Myfki lähti kuten elikin: kesken vauhdikkaan leikin tiimellyksen, kesken iloisen elämän.
Syvästi kaipaamaan jäävät lisäksemme Xena ja Yty. Myfki oli molempien paras kaveri, promoottori joka sai juoksemaan ja jaksoi pyytää leikkimään.
Loppuvuoden kiireiden keskellä en ole ehtinyt blogiakaan päivittämään. Enkä oikeastaan ehtisi nytkään. :D Kovin paljoa päivitettävää ei ole, koska sairastin tässä välissä keuhkokuumeen, ja tekeminen ja treenaaminen jäivät ymmärrettävästi vähiin. Rästiin jääneet treeni- ja kisauutiset ovat kuitenkin mukavia: viime viikon Jaakon ryhmätreenissä saimme ensimmäistä kertaa kisamittaisen radan nollalla läpi ensiyrittämällä!
Otin lähdössä koiran vastaan putken 2 lopusta. Kolmoselle saksalainen, nelonen viskileikkauksella. Ehdin siten liiankin hyvin vastaanottamaan kutoselle ja Yty otti hieman liiankin tiukan käännöksen, jolloin tuli hyvin jyrkästi esteelle nro 7. Este 9 valssilla, kympille lähetys jenkkikäännökseen ja liikkuminen pussin editse persjättöön. Esteelle 13 vähän vekkiä ja siirtyminen putken oikealle puolelle flipillä (toimi muuten kuin unelma!). Hypylle 15 lyhyen hypyn käsky ja liike rohkeasti kohti pussia ajoissa. Sillä ehdin hyvin tilanteeseen hypylle 17. Hypylle 18 tein jaakotuksen, joka herätti hyvin koiran huomion ja blokkasi pois putkiansan. 19 hypylle annoin lähestyä hyvin vinosta linjasta, jolloin takaakierto esteelle 20 tuli loogiseksi. Esteeltä 20 kepeille saksalaisella.
15-21 kuviota hinkattiin sitten useilla erilaisilla ohjausvaihtoehtokokeiluilla, ja nekin kaikki onnistuivat! Käsittämätön treeni-ilta, hahaa!
Viime viikonloppuna otimme kolme starttia ATT:n kisoissa. Eka rata oli tosi haastava ja sain loistavan asenteen päälle rataa varten, parhaan asenteen Ytyn kisoissa tähän mennessä. Vaan mitä kävikään? Hyllytin toisella esteellä!!! :D JA aivan ensimmäistä kertaa Ytyn kanssa kisatessa -rehellisesti v***tti radan jälkeen. Tästä vasta ymmärsin, että mulla on ollut Ytyn kanssa ihan leikkifiilis radalla ja huoleton hälläväliä-asenne aiemmin tällä kaudella. Kyllä nimittäin Xenan kanssa kisatessa v***tti epäonnistumisen jälkeen useinkin. :D Ehkä nyt yritän jatkossakin keskittyä asenteen työstämiseen Ytynkin kanssa, koska ryhdistäytyminen tuotti tulosta: Molemmilta seuraavilta radoilta otettiin nolla! :) Tuplanolla siis plakkarissa!
Ai niin, ja loppuun vielä ne ihan parhaat uutiset: kelpieiden rotuunoton sallimista puollettiin valtavalla enemmistöllä rotuyhdistyksen syyskokouksessa!!! Hip-hip-hurraa!
